Sain idean taideproduktioni aiheesta jo viime keväänä. En tuolloin osannut vielä tietenkään tarkasti määritellä, miten ideaani käyttäisin, mutta hiljalleen tulin yhä varmemmaksi siitä, että tosiaan halusin tehdä tämän työn juurikin osana taideproduktiotani.
Erään sukulaiseni hallussa on isoisoäitini talo, jossa isäni isä on kasvanut. Tämä talo tuli minulle tutuksi jo lapsena, sillä vierailimme isomummon luona muutaman kerran vuodessa ohikulkumatkalla. Talossa oli jo tuolloin hyvin erikoinen tunnelma, esimerkiksi meille lapsille katettiin mehut ja pullat keittiötason ääreen samalla, kun vanhemmat ja isomummo nauttivat kahvinsa ruokasalin puolella. Tätä ei tietenkään lapsena osannut sen kummemmin ajatella eikä se silloin häirinnytkään, enemmän nautimme vanhojen kaappien koluamisesta ja yläkerrassa remuamisesta ihan yksinämme.
Kummallisen tunnelman lisäksi talo tarkoittaa minulle kiehtovaa ristiriitaa -- samalla jotain tuttua, samalla hyvin vierasta. Sukulaisuussuhteesta huolimatta isomummo ei ollut kovinkaan läheinen perheeni kanssa, saati sitten muiden sukulaistensa. Hän jäi kaikella tapaa hyvin vieraaksi hahmoksi, vaikka muutamia kertoja vuodessa tapasimmekin. Lyhesti tietenkin, käsipäiväät ovella ja lapset yläkertaan touhuamaan, kunnes lähdön aika tuli.
Isomummoni kuoli 6 vuotta sitten, enkä ole hautajaisten jälkeen käynyt talossa. Perinnönjaossa talo jäi ainoalle elossa olevalle pojalle ja hänen jälkeläisilleen kesäasunnoksi. Uskoakseni taloa pidetään jonkinlaisessa kunnossa, mutta silti se on tyhjillään suurimman osan vuodesta -- perilliset asuvat kaukana, eikä paikkakunnalle tietenkään ole talon lisäksi muuta sidettä. Tästä syystä talo onkin ikään kuin pysähtynyt ajassa -- oli jo ennen isomummon kuolemaa. Vessassa oli markkahintaisia hammastahnatuubeja ja työhuoneessa kirjojen kannet hapertuivat vuosi vuodelta.
Minua kiinnostaa taltioda oma kokemukseni tästä talosta nyt kun siihen vielä on mahdollisuus. Haluan matkata takaisin siihen tunteeseen, kun tästä ovesta astuttiin sisään, hiljaa ja järjestyksessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti