Kehysvaihtoehdot

Projektin deadline alkaa lähestyä, ja on aika pikku hiljaa saada teos valmiiksi sanan varsinaisessa merkityksessä. Tällä hetkellä minulla on kaksi kehysvaihtoehtoa: toinen on aiemmin esittelemäni punaruskea kultauksilla, toinen samantyyppinen kokomusta kehys. Luulen, että teen lopullisen päätökseni vasta kun pääsen näkemään kehykset kaupan hyllyllä. Tällä hetkellä kallistun ehkä enemmän mustaan esimerkkikuvan perusteella: se tuntuu korostavan mukavasti kuvien kontrastia eikä tuo niihin "sävyä", jota punaruskea kehys antaa. Molemmat kehykset ovat kyllä tavallaan luonteikkaita ja sopivat mielestäni sarjaan hyvin.

Nimi ja teos - salaisuuden merkitys

Valokuvasarjani nimi "Sukusalaisuuksia" voi olla ymmärrettävissä monin eri tavoin. Aloin tänään pohtia sukusalaisuuden merkitystä ja sen näkymistä omassa teoksessani. Näkisin, että salaisuus voi toimia joko yhdistävänä tai erottavana tekijänä suvuissa. Omassa työssäni ja pohdinnassani se on ollut vähän molempia.

Sukusalaisuus on erottava silloin, kun se rajaa tiettyjä sukuun kuuluvia henkilöitä pois "salaisuuden piiristä". Tällainen salaisuusesimerkki löytyy myös teoksessani käsittelemästäni sukuhaarasta. Isomummoni kuoli tietämättä tätä salaisuutta, vaikka se koskettikin häntä melko läheisesti. Minulle salaisuudesta kerrottiin vasta noin vuosi sitten, kun isomummoni perheestä puhuttiin yleisellä tasolla. 

Salaisuuksien yhdistävyys on minusta tietyllä tapaa kiinnostavampi näkökulma. Kun salaisuutta jaetaan tietyn yhteisön kesken, syntyy välttämättä tiiviitä suhteita salaisuuden tietäjien kesken. Asioiden jakaminen yhdistää henkisellä tasolla, vaikka salaisuus olisikin rankka. Koen myös, että nyt kun tiedän aiempaa enemmän isomummoni "salaisuuksista", tunnen hänet jollain tasolla paremmin. Tähän viittaan myös katalogitekstissäni kohdassa "joskus silloin [kuoleman jälkeen] tutustutaan vastaa ensimmäistä kertaa". Tarinoita kuunnellessani ja tätä projektia työstäessäni minulle on syntynyt uudenlainen ymmärrys isomummoani kohtaan, kun olen hiljalleen saanut yhdistettyä niitä langanpätkiä, jotka aiemmin ovat tuntuneet vain irrallisilta faktoilta. Joitakin asioita olen avoimesti hämmästellyt aikaisemmin, mutta nyt hänen hahmonsa, luonteensa ja persoonansa tuntuu jollain tapaa paljon selkeämmältä.

Haluan, että teoksen katsoja teoksen nimen nähtyään ja katalogitekstin luettuaan tutkii kuvia myös omien "sukusalaisuuksiensa" näkökulmasta. Koen onnistuneeni jo tässä vaiheessa siinä, että teokseni, vaikkakin se on minulle henkilökohtainen, se ei kuitenkaan ole sellainen, jota ei voisi millään tulkita muussa kuin omassa kontekstissani. Mielestäni myös kuvien tunnelman pohtimisella katsoja voi päästä hyvinkin pitkälle teoksen tulkinnassa, vaikkei olisi edes nähnyt teostekstiä tai -nimeä. Toisaalta teoksessa näkyy varmasti aivan uudenlainen tulkinnan taso niille, jotka ovat esimerkiksi isomummoni tunteneet. 

Ripustusluonnos ja kehysmahdollisuus

Yllä alustava ripustus kuudella kuvalla. Testasin samalla harkinnassa olevia kehyksiä, ja ne näyttävät ihan mukavasti istuvan kuvien tunnelmaan. "Kultaus" kehysten reunassa tuo vanhahtavaa tunnelmaa, ja voisin nähdä tällaisia kehyksiä jopa isomummoni talon sisällä.

Sarjana mielestäni kuvat toimivat tässä järjestyksessä. Jossain määrin päänvaivaa toi kuva kirjastosta (oikea yläkulma), joka on muita kuvia sävymaailmaltaan tummempi. Toisaalta vasemmassa alalaidassa olevassa komerokuvassa on myös pajon tummia varjoja, mikä osaltaan tasapainottaa. Tässä järjestyksessä myös yksityiskohtaisemmat kuvat ovat mielestäni tasapainossa, molemmat keskellä. Ripustusta on onneksi helppo suunnitella tietokoneen avulla, ja järjestys saattaa tietenkin vielä muuttua ennen näyttelyä.

Sarjan lopulliset kuvat

Valitsin loppujen lopuksi sarjaani kuusi valokuvaa. Alkuperäinen suunnitelmahan oli rakentaa yhdeksän kuvan sarja, mutta koin muutamat kehittämäni kuvat sarjan kannalta tietyllä tapaa "turhiksi", joten päätin supistaa määrän kuuteen. Kuutta kuvaa aseteltuna kahteen riviin olisi myös katsojan helpompi tutkia, sillä ne saisi aseteltua sopivasti silmän korkeudelle ilman, että yksi rivi olisi liian korkealla tai matalalla.

Myös katalogitekstini ohjasi kuvien valintaa loppupeleissä aika paljon. "Pienet asiat saavat suuria merkityksiä" näkyy mielestäni valitsemistani kuvista. Suurin osa kuvia on yksityiskohtakuvauksia. Tällä pääsen myös eroon siitä ongelmasta, että kuvat olisivat "vain" tilan kuvia -- nyt ne ovat aikomuksieni mukaan kuvia sellaisista pienistä asioista, joista tulee aidosti mieleen isomummoni ja hänen talonsa. Suurennuslasi työpöydällä, keittiön jakkarat ojennuksessa... näitä ajatuksia olen halunnut myös katalogitekstin kauttaa välittää katsojalle.

Kuvat tulevat esille 13x18-koossa. En ole päätynyt vielä lopulliseen ratkaisuun kehysten kannalta, mutta hyviä ehdokkaita minulla jo on. En haluaisi kehystää valokuvia ohuilla ja mustilla muovikehyksillä, vaan haluaisin että kehykset olisivat selkeä osa teosta. Olen pohtinut Clas Ohlsonin verkkokaupasta löytämiäni "vanhahtavia" kehyksiä, jotka sopisivat tähän ajatukseeni. Testaan Photoshopilla kehysten sopivuutta piakkoin.