Reetta Ojala
Sukusalaisuuksia
Kuoleman jälkeen henkiin herätään
tarinoissa, jotka alkavat purkautua kuin lankakerä. Joskus silloin
tutustutaan vasta ensimmäistä kertaa. Valokuvasarja on
dokumentaatio siitä, miltä tuntuu astella tutussa paikassa vieraana
monen vuoden jälkeen. Pienet asiat saavat silloin suuria
merkityksiä, ja toisen ihmisen elämäntarina avautuu uudesta
näkökulmasta. Silloin ollaan lähellä ja kaukana yhtä aikaa.
9 x n. 20x30 cm
MV-valokuva
Reetta Ojala
Family Secrets
After death one will come alive in
stories, that start to unwind like a ball of yarn. Sometimes it is
the first time to get to know someone. The series of photographs is a
documentation about how it feels to go inside a very familiar place
as an outsider after many years. Small things start to have big
meanings, and another persons life story opens up from a new point of
view. We are closer but still far apart at the same time.
9 x 20x30 cm
BW-print
***
Kuten voi huomata, päätin (alustavasti) ottaa käyttöön Sukusalaisuuksia-nimen valokuvasarjalleni. Tästä toivon toki kommenttia muilta ryhmäläisiltä, mutta tällä hetkeltä se tuntuu luontevimmalta ja "omimmalta". Pidän erityisesti yksinkertaisuudesta, se antaa sopivasti vihiä kuvien tunnelmasta, mutta ei paljasta kuitenkaan liikaa. Minulle on erityisen tärkeää se, ettei nimi viittaa kuolemaan, koska kuvat eivät suoranaisesti ole dokumentteja sukulaisen menettämisestä, vaikka se onkin yksi teoksen "osa". Tärkeämpää on kuitenkin vierauden tunteen välittäminen.
Halusin rakentaa myös katalogitekstin niin, että se avaisi teemaa, mutta jättäisi katsojalle kuitenkin tulkinnanvaraa. En halunnut kertoa liikaa omasta suhteestani isomummooni, josta teos tietyllä tapaa "kertoo". Toisaalta kertomus on paljon isomummoni elämää laajempi, ja näen oikeastaan vain sen alkupisteen hänessä. Tästäkin syystä kokonaiseen sukuun viittaaminen teossarjan nimessä on perusteltua.
Teossarjan tunnelma saa mielestäni olla enemmän mystinen ("salaisuus") kuin surullinen, vaikka kuolemaan viittaaminen katalogitekstissä antaa varmasti joillekin katsojille väistämättä haikean tai kaipaavan kuvan. Sukusalaisuuksia-nimessä minua kiehtoo etenkin ajatus siitä, että katsoja saisi itse miettiä minkälaisia salaisuuksia kuvat pitävät sisällään ja kenties pohtia myös oman sukunsa "salaisuuksia" tai tarinoita suhteessa kuviin.
Katalogitekstin lisäksi olen miettinyt, tulisiko kuviin liittää jonkinlainen teksti. Alan kallistua siihen, että se veisi liikaa tulkinnanvaraa kuvilta. Joku ryhmästä ehdotti, että kuvat voisi myös nimetä "tarinanomaisesti". Tämä mahdollisuus minua kiinnostaa kovasti, ja olisi hauskaa, että jokaisessa kuvassa olisi jonkinlainen "salaisuus" nimessä. Siinä vastaan tulee tietenkin yksityisyyden ongelma niiden kannalta, keitä sukuni jäseniä salaisuudet koskisivat. Voi olla, että tekstiosuus jää näin ollen vain katalogitekstiksi.
