Prosessini tähän asti

Sain ensimmäisen ideani projektiini liittyen valokuvauksen sivuaineopinnoissa vuonna 2012. Siellä puhuttiin paljon arkielämän – etenkin katoavan sellaisen – dokumentoimisesta. Sukulaisteni hallussa on harmittavan vähän kiinnostavia, vanhoja taloja, tämä isomummoni talo on oikeastaan ainut. Olen aiemminkin blogissa puhunut talon pysähtyneestä olemuksesta, ja luultavasti se onkin juuri se elementti, joka tekee kohteesta niin kiinnostavan ja erilaisen. Olen tainnut aiemmin mainita myös sen, että olisin luultavasti jossain vaiheessa käynyt kuvaamassa taloa, vaikka en olisikaan tehnyt siitä taideprojektiani.

Motivoituminen työntekoon on ollut toisaalta vaikeaa, ja toisaalta aika helppoa. Helppoa siksi, että olen todella kiinnostunut filmikuvaamisesta ja nautin pimiötyöskentelystä (ja onnistuneista kuvista). Vaikeaa siksi, että tähän asti projektiini on liittynyt paljon epävarmuutta ja suoranaisia epäonnistumisiakin. Alunperin ei ollut edes varmaa, saanko talon nykyään omistavalta sukulaiselta luvan käydä talossa. Siltä osin kaikki sujui onneksi hyvin, ongelmia on ollut lähinnä tekniikan kanssa. Pään seinään hakkaamista on aiheuttanut muun muassa toisen filmin epäonnistuminen. Ongelmia tuottaa omalla tavallaan myös pimiötyöskentely: on vaikea löytää aikaa työskennellä pitkäjänteisesti kuvien parissa samalla kun on monia muitakin tehtäviä. Myös valokuvamateriaalien (litkut, paperit) riittäminen on aiheuttanut sydämentykytyksiä, sillä välineet ovat kalliita ja niitä ei ole usein saatavilla opiskelijalle sopivaan hintaan.

Mielestäni ajatteluni projektistani on syventynyt etenkin joulukuisen posteritunnin jälkeen. Se sai minut pohtimaan monia uudenlaisia kysymyksiä, joita aiemmin pidin oikeastaan itsestäänselvyytenä. Minulla on vielä aikamoinen matka edessäni projektin teemallisuuden pohtimisen sivussa. Vieraus teemana herätti minussa alusta alkaen paljon ajatuksia ja mietteitä. Erityisen kiinnostavaa (ja vaikeaakin) tätä on tietysti pohtia näinkin henkilökohtaisesta näkökulmasta. Koen, että yksi suurista haasteistani tämän projektin ympärillä tulee olemaan kysymys siitä, miten onnistun välittämään ajatukseni vieraudesta tässä talossa loukkaamatta sillä kuitenkaan sukulaisiani. Ne, joille olen teemasta aiemmin puhunut, ovat suhtautuneet toki hyvin, mutta samaa en voi luvata kaukaisemmista sukulaisista. Tästä syystä koen myös tarpeelliseksi jättää katsojan jollakin tavalla etäämmälle teoksestani, en voi kuitenkaan vain perhepiiriin kuuluvia asioita tuoda suoraan julkiseen näyttelytilaan.

Olin toisen filmin tuhouduttua suunnitellut teokseeni toisen osan, jonka olisin toteuttanut piirtämällä tai grafiikalla. Tällä hetkellä olen kuitenkin sillä kannalla, että valokuvat yksinään riittävät, mutta haluaisin silti yhdistää teokseen vielä jotain muutakin. Olen pohtinut lyhyttä tekstiä tai runoa, joka ehkä jollain tapaa avaisi teokseni teemoja yleisemmällä tasolla.

Lyhyesti prosessini/aikatauluni

Aiemmin:

• Idea toteuttamiskelpoiseen valokuvatyöhön
• Yhteinen teema: teeman pohdintaa ja teeman liittäminen suunnittelemaani työhön: ne = hän, vierauden kokeminen tilassa jne.
• Kuvaus ja kehitys, ongelmia ja onnistumisia
• Uusia kysymyksiä etenkin teemaan ja lopulliseen toteutukseen liittyen

Talvi ja kevät projektin parissa

• Loppujen kuvien kehittäminen (helmi-maaliskuu), esillepanon suunnitteleminen
• Mahdollinen liittyvä työ: grafiikkaa, piirrosta, tekstiä? (maalis-huhtikuu)